Jordan Hamel on kirjailija, runoilija ja esiintyjä. Hän on Auckland University Pressin julkaiseman uuden-Seelannin runouden antologia, joka on Mikään muu paikka Stand To Stand, Anthology. Hänen debyyttikokoelmansa runoista ”Kaikki paitsi sinä olet kaikki” julkaistiin.
Lausunto: Tiesitkö, että Sean “Dark Destroyer” Wallace on stalker, jonka haluat eniten kohdata, jos heille annetaan mahdollisuus? Tai kun MasterChef -kilpailija Alvin Qua esitteli humalassa kananruokia tuomarille, siitä tuli Internet -sensaatio ja aiheutti pulan Shaoxing Wine -tapahtumasta Australiassa?
20 -vuotiaana olisin hylännyt ajatuksen olla niin juurtunut ilmaisen todellisuuden näyttelyn yksityiskohtiin. Erityisesti kehittääksesi rakkautta katsella, keskustella ja yleensä sietämättömiä arvostettuja korkeakoulujen draamoja sen sijaan, että kehitettäisiin todellisia persoonallisuuksia ("Näitkö kaverit tämän uuden murtavan huonon näyttelyn? Huoli, et todennäköisesti koskaan kuullut siitä”).
Lue lisää: *British Royals, joka on tähti televisiopaikoilla pian vierastähtien kanssa *TVNZ vs. Warner Bros Discovery NZ: Vertaa heidän 2023-kokoonpanoaan *Paikalliset kuuluisuudet paljastavat heidän televisio-mieltymyksensä
Perheeni ei kuitenkaan koskaan jakanut naurua Reality TV: n loputtomassa kuljetinhihnassa. Vanhempani kuuluivat sukupolvelle ennen Netflixiä, Disney+ tai jopa Myskyä. Heidän aikanaan istuit paahtamaan lampaanlihaa, katselit kansakunnan äidin Judy Baileyn kertovan sinulle Neuvostoliitossa tapahtuneesta ja istui siihen, mitä TVNZ: n salaperäinen päällikkö halusi ruokkia sinua. Sisareni suhteen ehkä se on vanhentunut patriarkaalinen ajattelutapa koko teollisuuden luomisen takana, tai ehkä se on vain sattuma, mutta 100-luvun puolivälin todellisuusgenre näyttää sopivan heidän kiinnostuksen kohteisiin (sisustussuunnittelu, kuumat yksinäiset idiootit, kehon hallussapito). Tietoisista ihmisistä tulee tietoisempia.)
Mutta mikään näistä käsitteistä ei aiheuttanut minulle muuta kuin irrottautumista. Ajatus istua vuotavassa asunnossa Dunedinissa ja katsella korttelin nuorta pariskuntaa kuparin tai messinki -ovenkahvien välillä näyttää ylenmääräiseltä. Jos katsot MasterChefin tai Hell's Kitchenin neljä yötä viikossa ja keittää Saaran salainen paahto tai Jonon mikroaaltouuni säilykkeet, itse-masokismin taso saavuttaa uuden tason. Joten vältän koko genren, kuka välittää?
Mutta viime vuosina kaikki on muuttunut. Olen alkanut pitää todellisuusohjelmista. Alun perin kiinin sen siirtymään sarkastisesti myrkytetystä 20-vuotiaasta sairastuneesti vakavaksi 30-vuotiaana, jolla on uusi rakkaus alueellisiin ranskalaisiin ruoanlaittomenetelmiin. Pohdinnassa kuitenkin tajusin, että se oli jotain enemmän.
Muutaman viimeisen helvetin vuosien positiivinen asia on ollut etätyön laaja käyttö. Tämä tarkoittaa paitsi vähemmän paidan silitystä, myös enemmän perheaikaa Timarussa. Siellä on jotain erityistä, kun annat itsesi sopia siististi perheesi rutiiniin ja arvostaa pieniä asioita, jotka olet ehkä unohtanut tai et ehkä ole nähnyt kiireisellä viikonloppumatkalla. Nämä pienet asiat, joita olen tullut arvostamaan? arvasit. Yöohjelmat perhe -TV: ssä. Minulle tämä on sama rutiini kuin teetä aterian jälkeen. Vakaa, luotettava käytetyn onnellisuuden lähde.
Mikä alkoi, kun passiivinen hyväksymiseni muuttui nopeasti täysimittaiseksi sijoitukseksi. Oletko koskaan nähnyt kasvaneen miehen itkevän täydellisesti keitetyn rapu -omlettin yli? Tänä vuonna näin samaan aikaan kolme ihmistä: isäni, minä ja MasterChef-fanit vs. suosikit kilpailija/27-vuotias palomies Daniel Darwinista. Tietysti tiedän, että nämä ohjelmat on suunniteltu koskettamaan sydäntäsi ja painamaan empatian painikkeita, mutta jossain vaiheessa luulen juuri luopuneen, annan sen ylikuormittaa ja päätin käyttää kaikkia kykyäni kritisoida. Unohda se. kaikki. Löydä lohtua hyveellisestä konsistenssista. Nyt minulla on toinen sillan koti, vaikkakin keinotekoinen. Voin olla kyllästynyt tai surullinen Cook -salmen toisella puolella, napsauttaa vanhaa ilmaista radiota tunnin ajan ja keskustella sitten vanhempieni kanssa viimeisestä jahdasta. Kukaan ei tiedä, että Baikal -järvi Serbiassa on maailman syvempi järvi tai kerro sisarelleni, kuinka en odottanut Chris Parkeria olevan niin revitty paloiksi tai juoksevan niin söpöllä rannalla lapiolla.
Asteittaisesta keventämisestä huolimatta en ole täydellinen typerys. En vieläkään voi saada itseäni huolehtimaan kotini sisustamisesta tai uudelleenkoristamisesta, ja vaihdan edelleen TV -maun oikealle ihmiselle. Mutta kun olen vanhentunut ja huomaan viettävänni yhä enemmän aikaa kotoa, otan jonkin verran lohdutusta siinä, että perheeni on edelleen eristäytynyt sohvalle, kun he viettävät päivänsä katsomassa tapaa, jolla MasterChef siirtyy viimeiseen työhönsä tai toiseen kauteen. Tanssiminen tähtien kanssa on alkamassa ja toivottavasti missä tahansa olen, minä olen.